SAAVILLINEN KANADALAISTA MAUSTETTA

Kalliiksi tulleen NHL-työsulkukauden jälkeen HIFK:ssa oli edessä reset-nappulan painaminen. HIFK naarasi uudeksi päävalmentajaksi kanadalaisen Dave Kingin, jonka CV oli vaikuttava: kuusi kautta Calgary Flamesin ja Columbus Blue Jacketsin päävalmentajana, ja yhdeksän vuotta Kanadan olympiajoukkueen päävalmentajana. Edelliset kaksi kautta hän oli valmentanut saksalaista Hamburger Freezersiä. King teki kuitenkin oharit ja siirtyi HIFK-sopimuksestaan huolimatta KHL-jätti Metallurg Magnitogorskin valmentajaksi toukokuun puolivälissä, ennen harjoituskauden alkua.

HIFK:lle tuli kiire löytää uusi valmentaja ja tälläkin kertaa seurajohto suuntasi katseet Pohjois-Amerikkaan. Kingin lähtö osoittautui onnenpotkuksi HIFK:lle, sillä päävalmentajaksi löytyi suomalaisyleisölle ennestään tuntematon Doug Shedden.

Sheddenin ja HIFK:n liitto kesti vain vuoden, mutta tämä kaksikko oli kuin tehty toisilleen. Pelitaktiikka saattoi jättää toivomisen varaa, mutta Sheddenissä oli sitä jotain. Luonnetta, tunnetta, fiilistä, tulta ja tappuraa, ja se tarttui joukkueeseen. Alussa oli kitkansa, eikä joukkueen kokoonpano ollut paperilla lähelläkään edelliskauden miehistöä. Mutta parin ensimmäisen ottelun jälkeen HIFK pelasi läpi kauden koko liigan viihdyttävintä jääkiekkoa – hyvässä ja pahassa.

Uusi, lähes pysäyttämätön ykkösketju löytyi kolmikosta Arttu Luttinen–Janne Hauhtonen–Tony Salmelainen. Joukkue oli vastoin kaikkia odotuksia runkosarjassa toinen, mutta joukkueen menestyksen ohella oli merkille pantavaa, että harvinaisen moni joukkueen pelaajista veti elämänsä siihen asti parhaan kauden Sheddenin alaisuudessa. Luttinen, Hauhtonen, Kim Hirschovits ja Jan Lundell olivat näistä muutamia. Jere Karalahti pelasi loukkaantumisen takia vain 20 ottelua runkosarjassa ja 11 pudotuspeleissä, mutta oli niissä ehkä parhaimmillaan koko urallaan.

Puolivälierät SaiPaa vastaan venyivät kuuteen otteluun HIFK:n missattua kaksi ottelupalloa. Välierissä vastaan tuli HPK ja ratkaisu tuli niukimmalla tavalla, viidennessä osaottelussa yhden maalin erolla.

Kauden jälkeen Salmelainen putsasi SM-liigan palkintopöydän. Hänet valittiin runkosarjan parhaaksi pelaajaksi (Lasse Oksanen -palkinto) ja pelaajat valitsivat hänet kauden parhaaksi pelaajaksi (Kultainen kypärä). Lisäksi Salmelainen voitti Veli-Pekka Ketola -palkinnon (runkosarjan pistepörssin voittaja) ja Aarne Honkavaara -palkinnon (runkosarjan paras maalintekijä).

Shedden siirtyi saman tien seuraavaan osoitteeseen, mutta kaikkien mieliin jäi lämmin muistijälki tästä kaudesta. Välillä läikkyi yli, mutta mukavan HIFK:laisella tavalla.