IKIMUISTOINEN YKKÖSKETJU

Kolmessa kaudessa HIFK:lla oli ollut yhtä monta päävalmentajaa, ja pelaajistossa oli ollut paljon vaihtuvuutta. Nyt päävalmentajaksi pestattiin kuusi edelliskautta Leijonien päävalmentajana menestystä niittänyt Hannu Aravirta, ja pelaajahankinnat osuivat nappiin. Kahden vuoden takaisen rajun nuorennusleikkauksen jäljiltä jyvät alkoivat erottua massasta ja pelaavassa kokoonpanossa oli toistakymmentä HIFK:laista nuorta pelaajaa.

Tulijoiden listalla oli kovia nimiä. Edelliskauden NHL:n asettamassa pelikiellossa ollut Jere Karalahti palasi Stadiin ja puolustuksen ankkuriksi. Joukkueeseen liittyivät myös tshekkimaajoukkueen luottopuolustaja Ladislav Benýšek sekä jenkkisentteri Brett Harkins, joka pelasi itselleen paikan HIFK-yleisön sydämissä. Hän oli mies, joka syötti vielä kerran, vaikka edessä oli tyhjä maali.

Muutaman ensimmäisen ottelukierroksen ajan kone vielä yski, mutta sitten HIFK pääsi vauhtiin. Joukkueessa oli peli-iloa, yhtenäisyyttä ja poikkeuksellisen terävä kärki. Ykkösketju Timo Pärssinen–Harkins–Kimmo Kuhta miehitti SM-liigan pistepörssin kolme kärkipaikkaa. Pärssinen teki 32 maalia, Kuhta 31 ja Harkins syötti peräti 49 osumaa. Karalahti oli läpi kauden tuima muistutus vastustajille siitä, että Nordiksella pelasi taas iso ja paha HIFK. Kaikkiaan joukkue oli hyvä sekoitus taitoa, nopeutta ja kovuutta.

Runkosarjassa HIFK oli kolmas ja puolivälierissä vastaan tuli Ilves. Neljän matsin jälkeen tamperelaiset johtivat ottelusarjaa 3–1, ja näytti siltä, että kevätlaitumet kutsuvat HIFK:ta. Joukkue laittoi kuitenkin uutta vaihdetta silmään, voitti kolme ottelua putkeen ja eteni välieriin Kärppiä vastaan.

Välieristä Kärpät meni jatkoon, mutta niukimmalla mahdollisella tavalla, viidennen osaottelun jatkoerässä. Spekulointi on toki turhaa, mutta Kärpät otti kaikki kolme voittoaan jatkoerissä ja yhdelläkin onnekkaammalla pompulla HIFK olisi mennyt finaaleihin. Pronssiottelussa HIFK voitti HPK:n.

Runkosarjassa loistanut ykkösketju oli pudotuspeleissäkin loistava. Kuhta teki kahdeksan maalia 13 ottelussa ja Harkins keräsi neljän maalinsa lisäksi yhdeksän syöttöpistettä.

Ennen kauden alkua joukkueen kippariksi nimettiin hieman yllättäen, mutta täysin ansaitusti puolustaja Toni Söderholm.

Kaudeksi 2003–2004 SM-liigan sarjajärjestelmään tehtiin iso muutos, kun pudotuspeleihin selviävien joukkueiden määrä nousi kymmeneen. Runkosarjassa sijoille 7–10 tulleet joukkueet pelasivat pudotuspelien ensimmäisen kierroksen, josta otteluparien voittajat etenivät puolivälieriin.