TYHJÄT KATSOMOT

Koronavirus jylläsi Suomessa ja maailmalla, ja yleisötapahtumiin kohdistui jyrkkiä rajoituksia. Kesän aikana tartuntojen määrä oli laskenut tasolle, jonka perusteella yleisötilaisuuksia säädeltiin niin, että paikalla sai olla puolet tilan kapasiteetista. Nordiksella tämä tarkoitti 4100 katsojan enimmäismäärää. Ajan henki oli kuitenkin se, että ihmiset jäivät mieluummin kotiin ja katsoivat pelejä televisiosta, eikä Nordista myyty kertaakaan ”loppuun”.

HIFK-yhteisön sitkeys punnittiin. Kausikorttilaiset seisoivat uskollisesti seuran tukena, eikä niiden määrä laskenut merkittävästi. Kauden aikana luotiin kannattajille paljon uusia digitaalisia palveluja, kuten lähetettiin otteluennakkoja suorina lähetyksinä kaukalon laidalta.

Liigakauden avausta venytettiin lokakuun alkuun, jotta yleisörajoituksia olisi mahdollisimman vähän. Tartunnoille altistumisista viranomaiset määräsivät ihmisille karanteeneja, ja tämä koski myös kaukalossa olevia pelaajia. Kaikista varotoimista huolimatta useat joukkueet joutuivat eri pituisiksi ajoiksi karanteeniin, ja melko pian kävi selväksi, että runkosarjaa ei kaikkien joukkueiden osalta pystytä viemään läpi normaalilla 60 ottelun määrällä. Sarjataulukko siis määriteltiin ottelukohtaisen pistekeskiarvon perusteella. Joulukuun alussa yleisötilaisuudet kiellettiin kokonaan ja loppukausi pelattiin tyhjille katsomoille.

HIFK:n joukkue oli tälläkin kaudella erittäin vahva. Uusia pelaajia olivat mm. sentterit Alex Broadhurst ja Henrik Borgström. NHL-kauden alku venyi tammikuulle, joten syyskaudella useat pelaajat olivat liigajoukkueiden riveissä. HIFK:ssa pelasivat pätkädiileillä hyökkääjät Emil Bemström, Otto Koivula, Joona Luoto ja Antti Suomela.

Koko maanosan kovin uutispommi jäi kuitenkin viime hetkellä piippuun: Loppusyksyllä HIFK teki sopimuksen Connor McDavidin kanssa, joka halusi saada pelejä alle ennen NHL-kauden alkua. Lentoliput olivat jo supertähden taskussa, mutta lähtöpäivän aamuna tuli tieto, että NHL:n johto ei hyväksynyt sopimusta ja kielsi McDavidin pelaamisen HIFK:ssa.

Katsomot olivat tyhjät ja fiilis halleissa olematon. Joulukuussa pelattiin vain kaksi ottelukierrosta yleisörajoitusten hellittämistä odotellen.

Talven ja kevään peleistä jäi aiheestakin paljon hampaankoloon. HIFK oli pelannut vahvasti läpi kauden, mutta helmikuun alussa alkoi vakuuttava jyräys. Joukkue pelasi 17 ottelun putken, jonka aikana se voitti 14 peliä ja jäi vain kerran ilman pisteitä. Tuon reilun kuukauden pätkällä HIFK oli sarjan paras joukkue. Mutta 13.3. tuli kohtalokas vieraspelireissu Lappeenrantaan.

HIFK otti vierasvoiton, mutta seuraavana päivänä ilmenivät ensimmäiset koronatartunnat. Sitten seuraavat. Ja seuraavat. Melkein 20 joukkueen jäsentä sairastui samalla kertaa ja koko joukkue asetettiin karanteeniin. HIFK:n pelit jatkuivat vasta 9.4. ja kolme päivää ennen tätä joukkue joutui luovuttamaan yhden ottelun, koska karanteeni oli ohi, mutta pelaajilla ei ollut vielä lääkärin myöntämää pelilupaa. Ennen runkosarjan päätöstä HIFK ehti pelata kolme ottelua, joista se voitti kaksi.

Pudotuspelit pelattiin paras viidestä -järjestelmällä. Puolivälierissä HIFK jyräsi Kärpät 3–0, mutta sen jälkeen joukkueesta alkoi näkyä pitkän infektiotaudin jäljet. Välierät TPS:aa vastaan aloitettiin voitolla, mutta altavastaajana sarjaan lähteneet turkulaiset saivat otettua voitot seuraavista kolmesta ottelusta, kahdesta tosin vasta jatkoerässä. Pronssiottelussa HIFK voitti kotikaukalossa Tapparan.

Jossittelu on toki turhaa, mutta ilman massiivista sairastumisaaltoa juuri pudotuspelien alla HIFK olisi hyvinkin voinut olla se joukkue, joka olisi haastanut finaaleissa Lukon kaikkein kovimmin.

Kauden jälkeen Jarno Pikkaraisen sopimus joukkueen päävalmentajana päättyi. Puolustaja Ville Varakas lopetti kaudella 2003–2004 alkaneen pelaajauransa.