HIFK:N SEURAAVA NHL-TÄHTI

Mestaruuden jälkeen joukkue uusiutui paljon, ja tuloksiin nähden liikaa. Veteraanien poistuminen riveistä näkyi kaukalossa, mutta erityisesti sen ulkopuolella. Matti Murto, Heikki Riihiranta ja Stig Wetzell olivat joukkueen sisäisiä johtajia ja seurakulttuurin tärkeitä ylläpitäjiä. Paljon IFK:laisia joukkueessa edelleen oli, mutta kun lähtijöitä olivat kolmikon lisäksi myös kokenut huippusentteri Matti Forss, romuluinen Arto Jokinen ja Wilsonin veljekset Carey ja Geoff, oli joukkueessa ison jälleenrakennuksen aika.

Menetyksistä huolimatta HIFK:lla oli koossa kova joukkue, jossa oli mukana myös tulevaisuuden supertähti Esa Tikkanen, joka teki tällä ensimmäisellä kokonaisella SM-liigakaudellaan 19 maalia. Toinen merkittävän uran pelannut tulokas oli Iiro Järvi, joka ei vielä onnistunut vakiinnuttamaan pelipaikkaansa joukkueessa. HIFK:n kakkosveskari oli Jarmo Uronen, josta tuli myöhemmin muutamaksi vuodeksi joukkueen ykkösmaalivahti.

Tasonsa näyttäneitä huippupelaajia joukkueessa oli melkein kaksi kentällistä, ja heitä täydensi nuorten pelaajien rintama. Ja kaiken keskellä Suomen sen hetken paras keskushyökkääjä Matti Hagman. Eikä siinä kauan ehtinyt kautta kulua, kun HIFK:n hyökkäyskone alkoi jauhaa. Joukkue teki runkosarjassa 209 maalia, joka oli kirkkaasti eniten tuon kauden SM-liigassa.

HIFK sijoittui lopulta runkosarjassa viidenneksi ja puolivälierissä vastaan tuli TPS. Ottelusarjassa tuli esiin sama ongelma, joka joukkuetta oli jo runkosarjassa vaivannut: Omiin meni liikaa kiekkoja. TPS teki kahteen pudotuspeliotteluun 12 maalia ja eteni välieriin otteluvoitoin 2–0.

Kauden huipennus oli hallitsevalle mestarille pettymys, mutta Hagmanin komean pistemäärän lisäksi plussapuolelle jäi nuorten hyökkääjien Esa Tikkasen, Joel Paunion, Marko Rönkön ja Paul Högbackan kehittyminen. Paunio pelasi sensaatiomaisen tulokaskauden tehtyään 27 ottelussa tehot 12+21=33.

Keskellä kautta pelattiin olympiaturnaus Sarajevossa. HIFK:sta Suomea edustivat Anssi Melametsä, Harri Tuohimaa, Simo Saarinen ja Pertti Lehtonen. Liigakauden kummajainen oli Olympiajoukkue, joka pelasi yhden ottelun jokaista SM-liigajoukkuetta vastaan ja otteluista laskettiin pisteet sarjataulukkoon.

Ykkösmaalivahti Hannu Lassila lopetti pelaajauransa tähän kauteen.