Kausi 1984–1985: Kahden ykkössentterin jengi

Edellisen kevään pettymyksen jälkeen joukkuetta vahvistettiin suunnilleen kovimmalla mahdollisella markkinoilla olleella pelaajalla. Pohjois-Amerikasta edelliskaudella palannut Kari Jalonen siirtyi Oulusta HIFK:hon, ja joukkueella oli nyt käytännössä sarjan kaksi parasta sentteriä riveissään. Maalivahtiosastolla tapahtui muutos Hannu Lassilan lopetettua pelaajauransa. Uutena pelaajana tolppien väliin tuli Jari Kaarela, mutta päävastuu meni nuorelle Jarmo Uroselle.

Joukkueella oli uusi päävalmentaja, kun monivuotinen kakkoskoutsi Timo Haapaniemi nousi vastuuvalmentajaksi.

Merkittävä muutos tälle kaudelle oli pudotuspeleihin selviävien joukkueiden määrän supistaminen neljään. Tämä oli se, joka HIFK:lle lopulta pudotuspelipaikan maksoi. Joukkue teki ylivoimaisesti eniten maaleja runkosarjassa, vaikka Jalonen ei huikeasta alusta huolimatta istunut kunnolla joukkueeseen. Matti Hagman oli tuttuun tapaan pisteykkönen sekä joukkueessa että SM-liigassa.

Esa Tikkanen nousi tällä kaudella supertähdeksi. Hän teki SM-liigassa 36 ottelussa tehot 21+34=55, Nuorten MM-kisoissa seitsemässä ottelussa 7+12=19, ja Leijonissa kevään MM-kisoissa kymmenessä pelissä 4+5=9. Tikkanen solmi NHL-sopimuksen Edmonton Oilersin kanssa vielä tämän kevään aikana, pelasi joukkueen riveissä kolme pudotuspeliottelua ja voitti ensimmäisen viidestä Stanley Cupistaan.

Hyökkäyspeli rullasi, mutta epätasaiset tulokset johtivat siihen, että pudotuspelit jäivät HIFK:lta väliin.

Kauden jälkeen joukkueeseen tuli isoja muutoksia, kun Hagman siirtyi Saksaan EV Landshutin joukkueeseen, Tikkanen lähti NHL:ään ja Jalonen palasi kotikaupunkiinsa Ouluun.