NUORTEN PELAAJIEN ESIINMARSSI

Toukokuun alussa alkoi Pentti Matikaisen aikakausi HIFK:n toimitusjohtajana ja hän vastasi myös urheilujohtajan tehtävästä. Päävalmentajaksi nimitettiin Heikki Mälkiä, joka oli Matikaisen läheinen ystävä ja joka oli tehnyt vakuuttavaa työtä Ilveksessä ja SaiPassa.

Mälkiän johdolla lähdettiin tekemään rohkeaa projektia, jonka tavoitteena oli ajaa paljon omia junioreita sisään liigajoukkueeseen. Tshekkitähti Jan Calounin sopimus purettiin kesällä ja hän siirtyi Espoo Bluesiin.

Joukkueessa oli kauden aikana 15 parikymppistä Kolleista noussutta pelaajaa. Moni pelaaja joutui liian suuriin saappaisiin, mutta toisaalta nuorten joukosta kasvoi useita merkittävän uran myöhemmin tehneitä pelimiehiä, kuten Kim Hirschovits, Ville Viitaluoma, Joonas Vihko, Ilkka Pikkarainen, Matias Loppi, Toni Häppölä ja Mikko Kurvinen.

Kaudesta tuli HIFK:lle vaikea. Yksi ristiriita oli selkeä ja se liittyi joukkueen rakentamiseen: Joko pelaajien arvioinnissa oltiin ylioptimistisia tai sitten menestysodotuksia ei ollut päivitetty vastaamaan kaukalossa pelaavaa joukkuetta. Pelit eivät sujuneet, ja HIFK oli median ja kannattajien kanssa jatkuvassa negatiivisessa kierteessä.

Monenlaiset ongelmat vaivasivat joukkuetta ja valmennusta kauden aikana. Tammikuun alussa seurajohto vapautti koko valmennusjohdon tehtävistään ja päävalmentajaksi nimitettiin 2,5 kautta kattavalla sopimuksella Alpo Suhonen, jonka edellinen valmennuspesti oli ollut NHL-seura Chicago Blackhawksissa. Suhosen valmennustiimiin kuuluivat Harri Rindell, pelaavana maalivahtivalmentajana aloittanut Sakari Lindfors ja videovalmentaja Ari Halttunen.

Valmentajanvaihdos ei muuttanut joukkueen suuntaa ja HIFK:n kausi päättyi runkosarjaan, yhdeksän pisteen erolla pudotuspeliviivaan.

Kaksi merkittävää HIFK-uraa päättyi tähän kauteen. Sakari Lindfors lopetti 1986 alkaneen pelaajauransa kevääseen 2002 ja hän siirtyi saman tien HIFK:n päätoimiseksi maalivahtivalmentajaksi. Mika Kortelainen lopetti SM-liigatasolla ja siirtyi vielä vuodeksi pelaamaan Italiaan Asiagon joukkueeseen, kunnes päätti pelaajauransa. HIFK jäädytti myöhemmin molempien pelinumerot (#35, #22)

HIFK:n maalivahtiosastolla Juuso Riksman pelasi läpimurtokautensa, joka oli lähtölaukaus hänen 15 vuotta kestäneelle uralleen.