Kausi 1981–1982: Suuri kaappaus ja Rangersin vierailu

Edellisen kauden pettymyksen jälkeen HIFK vahvisti joukkuettaan merkittävästi. Eniten huomiota keräsi kaappaus naapuriseura Jokereista, kun HIFK värväsi riveihinsä kolmikon Tony Arima, Anssi Melametsä, Aarre Kourula. Joukkueen vahvistukset eivät jääneet siihen, sillä maalivahdiksi tuli kaksi edelliskautta Ruotsin Elitserienissä pelannut Hannu Lassila, ja hyökkäykseen Lukon tähtihyökkääjä Harri Tuohimaa, kanadalainen Carey Wilson ja ykkösdivarissa kovaa jälkeä tehnyt Mika Helkearo. Päävalmentajaksi pestattiin tamperelaistaustainen Kaj Matalamäki.

Kausi alkoi syyskuun puolivälissä jättimäisellä kiekkotapahtumalla, kun NHL-seura New York Rangers saapui Suomeen ja pelasi harjoitusottelun HIFK:ta vastaan. Legendaarinen Bobby Hull vieraili HIFK:n harjoituksissakin. Kaikkien yllätykseksi HIFK pysyi nimekkäiden vieraiden kyydissä ja voitti ottelun numeroin 4–1.

Tämän jälkeen palattiin arkeen ja SM-liigakausi alkoi, HIFK:n osalta hieman yskähdellen. Lokakuun aikana peli loksahti kohdalleen ja tulosta alkoi tulla. Uudet pelaajat olivat vahvistuksia ja nousivat saman tien joukkueen runkopelaajiksi ja tekivät tulosta. Hyökkäyspäässä ykköspelaaja oli kuitenkin monivuotinen luottosentteri Matti Forss. Tammikuun lopussa Kärppiä vastaan pelatussa ottelussa Forss teki tehot 1+7, jolla hän on edelleen HIFK:n kahden seuraennätyksen haltija: eniten syöttöjä ja eniten tehopisteitä yhdessä ottelussa.

Pöytä oli katettu jännittävälle keväälle, sillä kymmenestä viimeisestä runkosarjan pelistään HIFK ei hävinnyt yhtäkään. Viimeisen kierroksen vierasvoitto Raumalla varmisti kakkospaikan ja suoran pääsyn välieriin.

Välieräsarja Tapparaa vastaan jätti paljon hampaankoloon. HIFK voitti kaksi ensimmäistä osaottelua, jälkimmäisen vieraissa murskanumeroin 9–2. Nordiksella pelattu kolmas ottelu meni jatkoerään, jossa HIFK:lla oli avopaikka ratkaista ottelusarja, mutta Hannu Kamppurin torjunnan jälkeisestä purkukiekosta käynnistyneestä läpiajosta Tappara teki voittomaalin. Tappara voitti myös kaksi seuraavaa ottelua, molemmat yhdellä maalilla, ja eteni finaaleihin.

Pronssiotteluissa HIFK kaatoi Ässät otteluvoitoin 2–1.

Välierätappio oli karvas, mutta siemen tulevalle menestykselle oli kylvetty. Uudet pelaajat olivat sopeutuneet joukkueeseen erinomaisesti ja vielä parempaa oli tulossa.