Kausi 1980–1981: Uusi tähti syttyi

HIFK lähti kauteen haastavasta tilanteesta. Joukkue oli puolustava mestari, jonka kaikki halusivat voittaa ja sen lisäksi ykköstähti Matti Hagman oli lähtenyt NHL-seura Edmonton Oilersiin ja hänen lisäkseen mestarijoukkueen toiseksi paras pistemies Hannu Kapanen lähti yllättäen kotiseuduilleen Joensuuhun pelaamaan I-divisioonaa.

Alussa meni kuitenkin lujaa. Kuudesta ensimmäisestä pelistään HIFK voitti viisi ja teki niissä peräti 43 maalia. Sitten arki tuli vastaan ja kuudesta seuraavasta pelistään joukkue hävisi viisi.

Hagmanin ja Kapasen lähdettyä johtotähden paikka oli vapaana ja sen otti 22-vuotias hyökkääjä Ilkka Sinisalo. Hän teki runkosarjassa 27 maalia ja pudotuspeleissä viisi lisää, ja edusti Leijonia kevään MM-kisoissa. Kauden jälkeen hän teki sopimuksen NHL-seura Philadelphia Flyersin kanssa ja oli joukkueen runkopelaajia heti ensimmäisestä kaudestaan lähtien yhdeksän vuoden ajan.

Sarjataulukossa HIFK:n sijoitus oli viides. Tämä riitti pudotuspelipaikkaan, koska sarjajärjestelmään oli tälle kaudelle tehty muutos, jonka myötä sijoille 3–6 tulleet joukkueet pelasivat puolivälieräsarjat. HIFK:n vastustajaksi tuli Ässät, joka lähti lauluun otteluvoitoin 2–0. Välierät pelattiin paras viidestä -systeemillä ja Tappara eteni finaaleihin Kärppiä vastaan voitoin 3–0. Pronssiotteluita pelattiin kaksi ja TPS vei himmeimmät mitalit voitoin 2–0.

Kaksi merkittävää HIFK-uraa päättyi tähän kauteen, kun Tommi Salmelainen ja Harri Linnonmaa lopettivat pelaajauransa. Salmelainen oli Suomen ensimmäinen NHL:ään varattu pelaaja ja hän pelasi HIFK:ssa 1967–1981 välisenä aikana yhdeksän kautta. Yhden vuoden Salmelainen pelasi Pohjois-Amerikassa ja neljä kautta Keski-Euroopassa. Linnonmaa on yksi HIFK:n kaikkien aikojen merkittävimmistä pelaajista. Hänen pelaajauransa kesti aikalaisiin verrattuna poikkeuksellisen pitkään, peräti 18 kauden ajan. HIFK:ssa hän kiekkoili 13 kautta aikavälillä 1967–1981, ja pelasi viidet MM-kisat, kerran olympialaisissa ja kerran Canada Cupissa.

Kauden jälkeen joukkueesta lähti myös tehopuolustaja Frank Neal, joka siirtyi kahden Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen Ruotsiin.

Kahden legendan urat päättyivät tähän kauteen, mutta yhden alkoi. HIFK:n puolustuksessa pelasi 20 ottelussa nuori lahjakas puolustaja Simo Saarinen, josta tuli myöhemmin joukkueen kapteeni ja seuralegenda.