Kausi 1972–1973: Matti Hagmanin debyytti – mitaliputki jatkuu

Takana oli kaksi peräkkäistä SM-pronssia ja nyt mestaruutta lähdettiin tavoittelemaan merkittävästi vahvistuneella joukkueella. Päävalmentajaksi pestattiin Suomen maajoukkuetta kolme edelliskautta luotsannut Seppo Liitsola, joka oli maan kovimpia nimiä tähän aikaan. Helsingissä oli todella kova keskinäinen kilpailu, joka näkyi myös pelaajamarkkinoilla. HJK:n edelliskauden tähdistä osa vaihtoi joukkuetta kaupungin sisällä ja HIFK poimi riveihinsä neljä kovaa vahvistusta: maalivahti Stig Wetzell, hyökkääjät Juhani Tamminen ja Esa Peltonen, sekä puolustaja Jorma Immonen siirtyivät Hesan puolelta Stadiin. Wetzell, Tamminen ja Peltonen olivat edelliskaudella pelanneet Leijonissa olympialaiset ja MM-kisat.

Seuran kannalta merkittävin vahvistus saapui kuitenkin omista riveistä, kun 17-vuotias sentteri Matti Hagman nousi edustusjoukkueeseen. Hagman pelasi 13 ottelua yli pinna per peli -tahdilla, ja uusi tähti oli syttynyt. Tästä alkoi lähes kaksi vuosikymmentä kestänyt pelaajaura, joka on HIFK:n seurahistorian merkittävin.

Kausi oli HIFK:lta tasainen, mutta sama ongelma vaivasi kuin edellisellä kaudella: mitalijoukkueista HIFK teki vähiten maaleja ja päästi eniten. Silti joukkue päätyi hopealle ja mestaruustaistelu ratkesi paikallisotteluissa. Neljästä keskinäisestä ottelusta Jokerit voitti kolme ja nappasi mestaruuden seitsemän pisteen erolla.

Uusista pelaajista Tamminen ja Peltonen olivat kauden kärkinimiä ja miehittivät kärkipaikat joukkueen sisäisessä piste- ja maalitilastossa.