Kausi 1968–1969: Ensimmäinen mestaruus

Helsingin IFK:n nousu todelliseksi suurseuraksi alkoi kaudella 1968–1969, kun joukkue voitti seurahistorian ensimmäisen mestaruutensa. Helsingissä elettiin vahvaa jääkiekkobuumia, pitkälti jännittävien paikallisotteluiden ja vuonna 1966 valmistuneen jäähallin ansiosta.

Ikimuistoisesta karsintaottelusta Töölön Vesaa vastaan oli puolitoista vuotta, ja HIFK oli noussut selkeäksi Stadin ykkösjengiksi. Sitä alleviivasi managerin Göran Stubbin pelaajahankinta, kanadalainen Carl Brewer. NHL:ssä meritoitunut luunkova puolustaja oli taidoiltaan, kovuudeltaan ja maineeltaan aivan omaa luokkaansa SM-sarjassa. Stubb teki rohkean ja ennakkoluulottoman sopimuksen, joka oli seuralle taloudellinen riski. Brewerin 20 000 dollarin vuosipalkka oli siihen aikaan ennenkuulumaton summa, mutta satsaus oli jokaisen dollarin ja markan väärti. Brewerin siirtyminen HIFK:hon käynnisti koko seuraidentiteetin rakentumisen. Stubb oli puhunut Brewerille puolileikillään Suomeen tulemisesta, mutta yllätys ja hämmästys olivat iloisia, kun lihaksikas ja kova kanadalaispakki ottikin jutut tosissaan ja ilmoitti haluavansa pelata HIFK:ssa.

Kaukalossa Brewerin esimerkki tarttui koko joukkueeseen, ja HIFK oli iso, paha, kova ja taitava. Vastustajien busseissa oli hiljaista viimeistään kehäkolmosen kohdalla. Nyt ei pelattu enää vain Stadin herruudesta, vaan lähdettiin haastamaan tamperelaisia Suomen parhaimman joukkueen asemasta. Ja se tehtiin ryminällä.

Koko kentän alueella taklaaminen oli kuin tilauksesta tullut sallituksi pari vuotta aikaisemmin, ja HIFK otti tästä hyödyn täysimääräisesti. Ja yleisö viihtyi Nordiksella. Brewerin saapuminen osui tähän saumaan erinomaisesti. Hän paitsi näytti esimerkkiä, opetti myös joukkueen muut pelaajat taklaamaan kovaa ja oikeaoppisesti, sääntökirjan reunoja hipoen. Stadilaisuuteen yhdistyi kanadalainen asenne peliä ja voittamista kohtaan, ja se oli täydellinen liitto, joka jäi elämään ikuisiksi ajoiksi.

Kauden aikana HIFK dominoi kaukalossa fyysisyydellään, mutta tämän taakse on jäänyt se fakta, että joukkue oli myös äärimmäisen taitava. HIFK aloitti kauden kahdeksalla peräkkäisellä voitolla, teki sarjassa toiseksi eniten maaleja, mutta päästi ylivoimaisesti vähiten. Joukkue hävisi vain kaksi ottelua, joista toinen oli kauden viimeinen, jo merkityksettömäksi jäänyt ottelu hopeajoukkue Ilvestä vastaan. Seurahistorian ensimmäinen Suomen mestaruus varmistui ennen päätöskierrosta ja tuli lopulta kuuden pisteen erolla Ilvekseen.

Brewer pelasi HIFK:ssa vain yhden kauden, mutta jätti joukkueeseen ja seuraan perinnön, jota vaalitaan edelleen. Jääkiekko on muuttunut vuosikymmenten varrella, mutta HIFK on ikuinen.