Kausi 1969–1970: Kahden mestaruuden kausi

Carl Brewer jätti HIFK:n yhden kauden jälkeen, mutta hänen kädenjälkensä jäi joukkueeseen pitkäksi aikaa. Pelityyli oli edelliskaudella todettu toimivaksi ja jos jokin toimii, mitäs sitä muuttamaan. Iso, paha, kova ja taitava stadilaisjoukkue oli valmiina puolustamaan mestaruuttaan. Brewerin lähtö jätti aukon puolustukseen, mutta siihen koloon hankittiin tasavallan paras paikkaaja, itse Lalli Partinen.

Lalli kaivoi lähtökuopat perinteelle, josta on pidetty lähes aina kiinni: punainen numero kolme on kaukalon isoin äijä.

Kausi 1969–1970 alkoi varsin erikoisesti, sillä jäähallipulan vuoksi sarja-avaus pelattiin edelleenkin vasta marraskuun alussa. Jäähallissa pelannut ja harjoitellut HIFK pelasi kauden aikana kolme turnausta SM-sarjakauden lisäksi. Syyskuussa Nordiksella pelattiin harjoitusturnaus, jossa HIFK korjasi potin voittamalla välierässä HJK:n ja finaalissa Jokerit.

Sitten edessä oli osallistuminen Euroopan Cupiin, jossa ensimmäisen kierroksen vastustajaksi tuli ruotsalainen Leksand. Vieraissa pelatussa avausottelussa tuli tukkaan 2–8, mutta Nordiksella HIFK voitti Leksandin 7–1, joten jatkoon menijä ratkesi rankkariskabassa. Leksand oli siinä tehokkaampi ja eteni toiselle kierrokselle.

SM-sarjakausi alkoi vakuuttavasti, ja ensimmäisellä puolikkaalla tuli vain yksi tappio. Kauden puolivälissä HIFK nappasi yhden seurahistorian upeimmista kansainvälisistä voitoistaan. Joukkue osallistui arvostettuun Ahearne Cupiin, jonka muut joukkueet olivat Neuvostoliiton mestari Moskovan Spartak, Ruotsin mestarin Leksand, Tsekkoslovakiasta Sparta Praha, ja ruotsalaisseurat AIK, Djurgården, Södertälje ja Färjestad.

Ratkaisupelissä Leksandia vastaan Harri Linnonmaan, Matti Murron, Juhani Jylhän ja Esa Isakssonin maaleilla HIFK voitti 5–4 ja otti turnauksen ykköstilan. Tämä voitto oli siihen asti ylivoimaisesti kovin suomalaisen seurajoukkueen teko kansainvälisissä peleissä.

SM-sarjassa HIFK:n sijoitusta rasittivat useat tasapelit, joista kolmas ja viimeinen tuli heti Ahearne Cupista kotiutumisen jälkeen, ja vielä kotikaukalossa SaPKoa vastaan. Mutta tästä pelistä alkoi HIFK:n nousu. Seuraavassa ottelussa HIFK voitti vieraissa Ilveksen 10 200 katsojan edessä, eikä hävinnyt loppukaudella kuin yhden ottelun.

Taistelu mestaruudesta käytiin lopulta HIFK:n ja Ilveksen välillä. Ennen viimeistä kierrosta HIFK:lla oli 35 pistettä ja Ilveksellä 34, ja kuin käsikirjoitettuna joukkueet pelasivat vastakkain viimeisellä ottelukierroksella. Helsingin halliin oli pakkautunut peräti 10 814 katsojaa, joille tarjoiltiin mahtava jääkiekko-ottelu. Vaikka tähtihyökkääjä Esa Isaksson olikin poissa ottelusta, HIFK jyräsi ylivoimaiseen 7–4-voittoon ja otti toisen Suomen mestaruutensa putkeen.