OMA KENTTÄ VÄISKILLE
Uudet tuulet puhalsivat kaudella 1949-50. Harjoitus- ja otteluolosuhteisiin tuli merkittävä parannus, kun HIFK sai luvan rakentaa oman kaukalon Väinämöisen kentälle. Helsingin kaupunki lainasi HIFK:lle siirrettävän katsomon ja pukukopin, suhteilla junailtiin sähkövalot ja talkoilla rakennettiin kaukalo päävalmentajan ja managerin Björn Wahlin johdolla - päävalmentajan pilli vaihtui lennossa vasaraan! Puheenjohtajana toimi Kaj Nylund ja hallituksen muodostivat Sven-Erik Böckelman, Björn Wahl, Tor Mecklin, Bror Karlsson ja Per-Håkan Pundars.

Myös pelaajistossa tapahtui muutoksia. Arsenalin lopetettua toimintansa siirtyivät Carl-Magnus ”Calle” Brander, Kurt Orre, Lennart Hallberg sekä Oswald ”Ossi” Mildh HIFK:hon.

Kesäharjoittelu oli vielä tähän aikaan tuntematon käsite. Joukkue kokoontui kesällä vain kerran valmentaja Wahlin kesämökillä, josta maininta löytyy kauden toimintakertomuksessa. Illanistujaiset kuulemma lämmittivät mieliä vielä talvipakkasillakin.

Sarja-avaus pelattiin Väiskillä 29.12.1949. Vastaan asettui edelliskauden pronssijoukkue TBK, joka osoitti sarjatulokkaalle kaapin paikan voittamalla ottelun 1-5. HIFK:n ainokaisen teki ”navankorkuisella” Lennart Hallberg. Myös yleisö löysi Väiskille purevasta -14 asteen pakkasesta huolimatta. Ottelun yleisömäärä oli noin 800, mutta aikalaisten mukaan luku oli pahasti alakanttiin, koska krematorion päädystä tuli ”sakkia mustanaan” katsomoon pummilla. Järjestysmiehillä oli kiirettä pitänyt koettaessaan hätistellä pummeja pois.

Ottelussa HIFK esiintyi ensimmäisen kerran uusissa peliasuissa, joita ihasteltiin lehdistöä myöten. Paidassa kiersi nelisakaraisten tähtien rivistö, josta syntyi usein käytetty lempinimi ”Tähtirinnat”.

HIFK oli jopa lähellä mitalia, mutta tappio Stadin ”hegemoniaottelussa” HJK:ta vastaan (7-8) murensi mitalitoiveet. Klubi teki voittomaalin vain puolisen minuuttia ennen ottelun päätöstä.

Kauden maaleista vastasivat lähinnä Tor Grannenfelt, Lennart Hallberg ja Christian Rapp, jotka yhdessä tekivät yli 75 % HIFK:n maaleista. Grannenfelt iski Turussa Turun Pallokerhoa vastaan jopa viisi (!) maalia.

Loppusijoitus ensimmäisessä SM-sarjassa oli neljäs.

Jääkiekko oli muutenkin vahvassa nosteessa HIFK:ssa. Edustusjoukkueen lisäksi seuralla oli kakkos- ja kolmosjoukkue, sekä A-, B- ja C-juniorien joukkueet. Jatkuvuus oli siis taattu.