Saarinen Simo

Simo Saarisen tarina HIFK:n ikimuistoisena taistelijana on ainutlaatuinen. Hän oli lahjakas ja räväkkä puolustaja, jonka tie vei neljän erinomaisen SM-liigakauden ja 1984 olympialaisten jälkeen NHL:ään, New York Rangersin riveihin. Vakava polvivamma katkaisi NHL-uran heti alkuunsa ja oli lähellä päättää koko pelaajauran.

Saarinen kuitenkin jätti nostamatta noin miljoonan markan vakuutuskorvauksen, ja otti riskin rakkaudesta jääkiekkoon. Hän teki uuden polvileikkauksen ja lähes kahden vuoden pelaamattomuuden jälkeen valtavan työn päästäkseen ammattilaisurheilun vaatimaan kuntoon, ja palasi kaukaloon syksyllä 1986. Saarinen nousi nopeasti tasolleen, otti oman paikkansa HIFK:n puolustuksen johtajana, ja eteni jo seuraavalla kaudella Suomen olympiajoukkueeseen.

Simo Saarinen vei HIFK:ssa vuosikymmenen ajan eteenpäin sitä viestikapulaa, joka ei tilastoissa näy. Hän jatkoi Heikki Riihirannan jälkeensä jättämää perintöä puolustajana, joka ei ikinä säästellyt itseään, taisteli joukkueen eteen vaihdosta toiseen, näytti esimerkkiä ja asetti joukkueelle vaatimustason, millä asenteella stadilaisyleisön edessä pitää pelata.

HIFK:ssa Saarinen pelasi 14 kauden aikana 513 ottelua ja teki niissä 71+105=176 tehopistettä. Hän oli joukkueen kapteeni 1989–1995 ja voitti HIFK:ssa Suomen mestaruuden 1983. Maajoukkueessa Saarinen pelasi kahdet MM-kisat ja kolmet olympialaiset. Hän oli Leijonien joukkueessa voittamassa Suomen kaikkien aikojen ensimmäistä arvokisamitalia 1988, ollen yksi joukkueen tärkeimmistä puolustajista. Pelaajauransa jälkeen Saarinen työskenteli apuvalmentajana HIFK:n liigajoukkueessa ja voitti SM-kultaa 1998.

HIFK on jäädyttänyt Saarisen pelinumeron 7. Hänelle myönnettiin HIFK Ishockey rf:n kultainen sormus vuonna 1996, HIFK:n pronssinen ansiomerkki 1987 ja hopeinen ansiomerkki 1988.