Kausi 1987–1988: Pena on nyt pomo

HIFK lähti ottamaan uutta suuntaa. Päävalmentajaksi pestattiin 37-vuotias Pentti Matikainen, joka oli valmentanut Kärppiä neljä edelliskautta ja joka tunnettiin lätkäjätkänä, joka ei ota taka-askelia, eikä kyykkää paineen alla. ”Pena” astui taloon ja alkoi laittaa palikoita kasaan joukkueessa, joka oli hengeltään veteraanipitoinen stadilainen äijäporukka.

Matikaisen ensimmäisellä kaudella oli ”kovat piipussa”, kuten Frank Moberg myöhemmin Veikkaaja-lehden haastattelussa muisteli. Jokerit oli edelliskeväänä pudonnut divariin ja sieltä poimittiin kaksi kruununjalokiveä, tuulennopea hyökkääjä Kari Laitinen ja puolustaja Jussi Lepistö. Kärpistä Matikainen toi mukanaan hyökkääjä Pekka Tuomiston, josta tuli IFK:lle monivuotinen luottopelaaja.

Kaksi peräkkäistä mestaruutta voittanut Tappara lähti suosikkina kauteen, mutta runkosarjaa dominoivat Ilves ja IFK. Selkein muutos aiempaan oli puolustuspeli, jossa IFK oli sarjan paras päästettyään 44 ottelussa 127 maalia, joka tuohon aikaan oli erittäin vähäinen määrä.

Runkosarjan voitto meni Tampereelle ja IFK oli toinen. Tämä tiesi sitä, että IFK sai neljän joukkueen pudotuspeleissä vastaansa Tapparan, joka oli ollut stadilaisille häijy vastustaja paitsi runkosarjassa, myös edelliskausilla. Välieräsarjasta tuli eeppinen ja siitä on puhuttu ”moraalisena finaalisarjana”, sillä tämän sarjan voittaja sai vastaansa finaaleissa Rauman Lukon, joka yllätti Ilveksen suoraan otteluvoitoin 3–0, mutta lähti joka tapauksessa finaaleihin altavastaajana.

IFK ja Tappara voittivat kaksi ensimmäistä kotiotteluaan, joten sarja ratkesi Stadissa viidennessä välieräottelussa. Neljäs välierä oli karvan verran värikäs, kun Tapparalla onnistui kaikki ja IFK:lla homma lähti vähän lapasesta. Matsi päättyi Tapparan voittoon 15–3 ja IFK otti 30 kahden minuutin jäähyä, kaksi femmaa, yhden kympin ja yhden pelirangaistuksen (10 min PKR), eli yhteensä 90 minuuttia jäähyjä. Tappara teki kymmenen ylivoimamaalia. Ottelusta on myöhemmin käytetty hellittelynimeä Jumalan teatteri.

Neljännen matsin hulinoista huolimatta viides välierä oli eeppinen. Johtoasema vaihteli joukkueiden kesken, kun maaliverkko heilui molemmissa päädyissä ja jatkoajalle edettiin numeroissa 5–5. Nordiksen hiljensi Tapparan Pauli Järvinen, kun jatkoerää oli pelattu muutama minuutti.

Pronssiottelussa IFK voitti Ilveksen ja nappasi mitalin kolmatta vuotta putkeen. Talvella pelattiin Calgaryn olympialaisten kiekkoturnaus, jossa Leijonia valmensi Pentti Matikainen. Suomi nappasi historiansa ensimmäisen arvokisamitalin, joka oli hopeinen. IFK:n pelaajista joukkueessa pelasivat Simo Saarinen, Iiro Järvi, Kari Laitinen ja Pekka Tuomisto. Joukkueeseen varamieheksi merkitty maalivahti Sakari Lindfors sai myös mitalin ja hän lahjoitti sen Jääkiekkomuseolle.

Luuta lakaisi joukkueessa kauden jälkeen: Iiro Järvi teki NHL-sopimuksen Quebec Nordiquesin kanssa ja Anssi Melametsä, Tony Arima ja Arto Taipola siirtyivät I-divisioonajoukkue Jokereihin.