TAMPEREEN YLIVOIMAA

Uusia pelaajia olivat Ponnistuksesta siirtynyt Timo Rantala, HJK:sta Taisto Kivelä ja KalPasta Helsinkiin muuttanut erinomainen maalivahti Raimo Sepponen, joka käytti myös pelatessaan silmälaseja.

”Ryhdyin 20-vuotiaana käyttämään silmälaseja ja pelasin todellakin lasit päässäni. Olihan se vähän vaarallista, mutta nuorena sitä vain ajatteli pelaamista. Pelilasini olivat muovia ja niissä oli sangat pehmeää metallia, jotta ne saattoi hyvin taittaa korvan taakse. Niin lasit pysyivät hyvin paikallaan”, kertoi Sepponen.

Sepponen pääsi kauden aikana otsikoihin muutenkin kuin hyvien esitystensä tai silmälasiensa takia. Ottelussa SaiPaa vastaan hän torjui laukauksen suullaan menettäen puolen tusinaa hammasta. Peli jäi tuolloin luonnollisesti kesken.

Kausi sai murheellisen alun, kun Ilves murskasi sarja-avauksessa Tähtirinnat peräti 16-1 ja heti perään HJK voitti kuuman paikallisottelun 7-5.  Tämän jälkeen HIFK kuitenkin voitti seuraavat neljä ottelua ja kohensi asemiaan sarjataulukossa. Tamperelaisille ei kuitenkaan HIFK mahtanut mitään, niin kuin ei muutkaan seurat. Sarja sujui täysin manselaisten komennossa ja mitalien kohtalo selvisi jo ennen päätöskierroksia – Ilves voitti mestaruuden, Tappara hopeaa ja KooVee pronssia.

HIFK:n sijoitus oli lopulta seitsemäs. Kauden kohokohtana voitaneen pitää 9-2 murskavoittoa TPS:tä, jossa Unto Nevalainen teki piste-ennätyksensä 4+2. Eetu Rekomaa oli jälleen joukkueen paras pistemies tehden tehot 19+14=33.