TAKAPAKKIA

Kauteen lähdettiin suurin odotuksin, olihan mitali ollut lähellä edellisellä kaudella. Joukkueen runkokin oli säilynyt samana – ainoana uutena pelaajana oli Rauli Hakala, joka oli siirtynyt tähtirintoihin HJK:sta. Pahin menetys oli puolustaja Ossi Mildhin puuttuminen kokoonpanosta. Tämä oli loukannut itsensä syksyllä maajoukkuereissulla Saksassa, eikä kyennyt pelaamaan alkukaudesta.

HIFK oli kuitenkin kuin varjo edelliskaudelta. Voitot ja tappiot seurasivat toisiaan. Otteet olivat epätasaisia ja kannattajatkin olivat turhautuneita. Mm. HS kirjoitti ”tulleen tavaksi, että kansa hyvin herkästi arvostelee HIFK:n pelaajien edesottamuksia jopa äänekkäillä sopimattomuushuudoilla” (!). Turhautuminen näkyi varsinkin 27.1.1954 pelatussa ottelussa TBK:ta vastaan (tappio 5-9), jossa kotijoukkueen kannattajat heittivät jopa tuomareita lumipalloilla.

HIFK pysyi lohkossaan verivihollisensa HJK:n edellä, mutta paras stadilainen joukkue oli Karhu-Kissat, joka voitti toisen lohkon edeten aina loppuotteluihin saakka jääden hopealle.

Uusi pelaaja Hakala oli HIFK:n jäähykuningas 20:llä jäähyminuutillaan.