HIFK OSALLISTUI MYÖS seuraavalla kaudella cup-muotoiseen SM-kilpailuun. Kausi jäi yhtä lyhyeksi kuin edellisellä kaudella, kun HIFK hävisi ainoassa ottelussaan 12.2.1929 HJK:lle 6-3. Myös tätä tulosta hämmästeltiin, koska joissain piireissä oltiin sitä mieltä, että HIFK oli "ehtinyt pidemmälle" jääkiekossa kuin kilpakumppaninsa.

HJK siirtyi ottelun ensimmäisessä erässä nopeasti 3-0 johtoon punapaitojen ihmetellessä vastustajan liukkautta. Toiseen erään HIFK ryhdistäytyi ja tasoitti ottelun Frans Karjaginin (2) ja "Hara" Sundqvistin maaleilla. Karjaginin kummatkin maalit syntyivät tulisilla kaukolaukauksilla.

HIFK siirtyi jopa 4-3 johtoon, mutta maali hylättiin tuomarin toimesta paitsiona, mikä luonnollisesti synnytti paljon suukopua. Tämän jälkeen "Klubi" otti jälleen kuskin paikan, kun Allén iski illan toisen maalinsa.

Viimeinen erä oli otteluraportin mukaan "kuuma", miestä "kaatui kuin heinää" ja usein oli jopa kaksi miestä jäähypenkillä "huilaamassa". Vaikka HIFK viljeli "runsaammin ja menestyksellisemmin yhteispeliä" ja laukoi useammin kuin HJK, eivät punapaidat enää tästä nousset vaan "mieli lannistui" ja tappion karvas kalkki oli nieltävä.

Tämän jälkeen HIFK:n jääkiekkotoiminnassa tuli 17 vuoden tauko.